Sähkösumun vaikutuksia koskevassa keskustelussa on tehtävä ero tieteellisen tiedon ja empiirisen näytön välillä.

Tieteellinen tietämys

On hämmästyttävää, että tuhannet lääketieteen ammattilaiset tässä maassa allekirjoittavat vetoomuksia pulssimikroskooppisäteilyä vastaan, koska heidän potilaiden terveys kärsii siitä. Yksin Freiburgin valitus lääkärit allekirjoittivat noin 40.000 XNUMX ihmistä.

Valitettavasti tämä kauhistuttava tosiasia ei kuulu hedelmälliselle tieteelliselle pohjalle. Väistämätön seuraus olisi sarja tieteellisiä kokeita, jotka keskittyvät tuntemattomiin toimintamekanismeihin, jotta näiden terveysongelmien syyt löydettäisiin mahdollisimman nopeasti.

Entinen Neuvostoliitto oli paljon pidemmällä tällä alueella. Vastaanottaja Prof. Dr. lääketieteellinen Karl Hecht siellä on pitkään tiedetty, että kaikentyyppisillä kentillä ja aalloilla sekä jokaisella taajuudella on äärimmäisen erilaisia ​​vaikutuksia ihmiskehoon ja ympäristöön. Saksassa tämänhetkinen tietämys rajoittuu siihen, että (mikroaaltoalueella) ei ole muuta vaikutusta ihmisiin kuin lämpö. Siksi myös raja-arvot vaihtelevat molemmissa maissa. Aina kun tällä alalla tehdään tieteellistä tutkimusta ja missä on määritetty vaikutukset ihmisiin tai eläimiin, raja-arvot ovat selvästi asiaankuuluvien lämpöraja-arvojen alapuolella.

Kuten myös entisessä Neuvostoliitossa DR. Peter Semm (entinen Deutsche Telekom) havaitsi, että sykkivät GSM-signaalit ovat huomattavasti biologisesti tehokkaampia kuin ei-sykkivät. Siksi monissa Itä-Euroopan maissa (myös entisessä DDR:ssä) pulssisäteilyn raja-arvot on asetettu huomattavasti alhaisemmiksi kuin pulssisäteilylle. Monet hänen kollegoistaan, jotka työskentelevät myös liittohallituksen neuvonantajana, eivät ole vielä tunnistaneet sähkösumun vaikutuksia tieteellisistä julkaisuista huolimatta. Tämä puolestaan ​​tarkoittaa, että Saksan pulssisäteilyn raja-arvot voivat olla 32 kertaa korkeammat kuin pulssittoman säteilyn. Esimerkiksi Saksan matkaviestinnän raja-arvo 900 MHz:n kaistalla ylittää BUND:n (Saksan ympäristö- ja luonnonsuojeluliitto) suosituksen 4,5 miljoonalla. Tätä taustaa vasten tietämättömyys lääkäreiden kutsuista vakava.

Tällä välin Vortex HiFi on osoittanut sähkösumun vaikutuksen kuuloon tuhansissa testeissä, ja sen vahvistavat tieteelliset tutkimustulokset.

Empiiriset tosiasiat

Valitettavasti tieteessä ei tällä hetkellä ole yleisesti hyväksyttyä tutkimussarjaa, joka voisi tutkia tai selittää käytännössä miljoonia kertoja esiintyviä biologisia ilmiöitä. Siksi olemme koonneet neljän sähkösumua tarkemmin käsitellyn tiedemiehen tutkimustulokset.

Prof. Dr. Ing.Konstantin Meyl

Meyl luokittelee Teslan löytämät pitkittäiset sähkömagneettiset aallot biologisesti (äänillisesti) oleellisiksi sähkösumussa. Hänen teoriansa täyttää aukon muiden tutkijoiden lääketieteellis-biologisten löydösten ja aiemmin tunnetun fysiikan välillä.

Prof. Dr. Lääkäri Karl Hecht

Hecht on useiden vuosikymmenten ajan käsitellyt sähkösumun aihetta kokonaisvaltaisesti ja systemaattisesti. Hänellä on pääsy Neuvostoliiton tieteelliseen työhön ja siksi hänellä on myös valtavasti tietoa 0-3 GHz:n sähkömagneettisten kenttien pitkäaikaisista vaikutuksista ihmisiin. Hän vastaa yli 750 tieteellisestä julkaisusta ja hän sallii itselleen eriytetyn tieteellisen kritiikin sähkösumun aiheen suhteen.

Prof. Dr. Magda Havas

Havas käsitteli ensin kemiallisia vaikutuksia biologisiin järjestelmiin, mutta keskittyi myöhemmin tutkimaan sähkömagneettisten kenttien vaikutusta ihmisiin. Mikroaaltojen (matkapuhelimet, DECT, WLAN) aiheuttamien ongelmien lisäksi hän osoitti yliaaltojen räikeän vaikutuksen tehoverkkoihin (likainen teho) ihmiskehoon. Siellä on myös helposti ymmärrettäviä ja mieleenpainuvia videoita (englanniksi).

On erityisen mielenkiintoista, että audiotekniikassa biologisesti merkityksellisiksi osoittautuneet taajuudet ja intensiteetit eivät esiinny vain sähköverkossa, vaan myös HiFi:n signaalilinjoilla. Nämä ovat alkeellisia havaintoja ääniilmiöistä HiFi:ssä kaikentyyppisillä kaapeleilla.

Prof. Dr. Peter Semm

Semenin tutkimus käsittelee pulssi-mikroaaltosäteilyä. Meille keskeinen toteamus on, että laboratorio-olosuhteissa pulssiton mikroaaltosäteily ei vaikuta hermosoluihin, mutta pulssimaisella mikroaaltosäteilyllä seeprapeippojen hermosoluista jopa 60 prosenttia ampuu väärin. Se osoittaa, että taajuus tai intensiteetti ei ole ratkaiseva, vaan rakenne.